maanantai 18. maaliskuuta 2019

Saigon - Singapore - Malesia


Saigonista matka jatkui Singaporeen. Miksi. Siis siksi että Vietnamiin saapuessa piti olla esittää menolippu johonkin ja Singapore tuntui helpolta vaihtoehdolta koska sinne ei tarvitse viisumia ja lennot on kohtuullisen edullisia. Hinnatkin muuten näyttää aina alkujaan skyscannerissa edulliselta, mutta sitten varausvaiheessa alkaa tulemaan lisää veroa ja muuta kulunkia. Ja sitten tietysti matkalaukkumaksu.  

Mietittiin että kauanko ollaan singaporessa, niin päädyttiin yhteen yöhön. Turhan lyhyt aika jos jotain haluaisi tehdä, mutta metrolla hotellille, ruokaa, pari olutta ja maaten. Aamulla pienen kävelyn kautta metrolla kentälle odottamaan poistumista.

Majoitutittiin kätevästi metroradan varrella Chinatownissa. Metro maksoi pari paikallista taalaa ja kertalipun sai ostettua automaatista. Mä kammoksun julkisia kulkuvälineitä ja kaikkia lippujen ostamisia yms. Oon vähän outo ja arka. Mutta  tämä oli helppo ja mukava. Voin suositella kyllä muillekin. Ei tullut yhtään ahdistava tunnelma, esimerkiksi Helsingissä en käytä ratikkaa, koska en vain siedä niitä. Lippuautomaatti toimi selvällä englannin kielellä ja seurasi vaan ohjeita niin liput tuli kivasti. Reitit on selkeä ja opastus metroissa äärimmäisen simppeli.

Käytiin siis ehtoolla syömässä Chinatownissa Sweet and Sour possua. Oli hyvää ja jotenkin tuo hygieniataso oli heti erilainen kun Vietnamissa. Jotenkin kaikki on vaan niin erilailla. Onko se paremmin, niin sitä en tiiä. Toki ruuan suhteen kyllä. Niin ja siis siisteys, Metrossa syöminen kielletty, sakko 500 paikallista rahaa, eli oisko jotain 300 euroa. Tupakoinnista 700 euron sakot.  Niin siis possuannos maksoi sen mitä Suomessakin. Eli reilun kympin verran.

Aamulla kävelin pari pysäkinväliä kohti lentoasemaa ja sitten hyppäsin metroon. Rinkka odotti lentokentän säilössä joten mukana oli vaan selkäreppu. Aika kätevä systeemi. Vuorokauden säilytys isolta rinkalta on noin 15 paikallista dollaria, eli reilu kymppi.  
Metroverkosto. Kentältä eka pari pysäkkia vaihtopaikkaan. Ja siitä päästiinkin suoraa sitten vihreän linjan 15. pysäkille.
ChinaTown


Melkoisia taloja ovat Singaporen tyypit rakentaneet. 


Singaporesta kohti Malesiaa.

Loppureissun kuviot on osaltani kutakuinkin selvät, vaikka valinnanvaikeus ja päättämisen tuskallisuus onkin ollut melkoinen.  Nyt siis menen Singaporesta Malesiaan Langkawin saarelle viikoksi. Taroitus on saada korvista nollattua kaikki nuo Vietnamin torventööttäykset.  Sitten jää vielä pari viikkoa tyhjää, kunnes 5.4. mun pitää olla Hong Kongissa. Lentokin on jo varattu. Kota Kinabalusta Hong Kongiin. Honkkarissa on sitten  luvassa serkun tapaaminen. Ei olla nähty varmaan 3-4 vuoteen. Enkä ole ikinä hänen luonaan käynyt. eli viikonloppu siellä ja sitten 8.4. suora yölento Suomeen. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Saigon, Rouhea kaupunki


Nha Trangista siirryttin taas Junalla Saigoniin. Hinta rapiat 11.00 euroa ja liput suoraa netistä.  Kätevää touhua. 

Junassa, meidän vaunussa, ei ilmastointi toiminut joten matka oli aika hikinen. Jossain vaiheessa konduktööri ohjasi toiseen vaunuun istumaan ja se olikin sitten viilemämpi.

No huh huh. Juna-aseman pihalla pyöri rotat ja torakat, sekä taksikuskit. Taksikuski tarjosi kyytiä hotellille 100.000 rahalla. Grabista tarkistin että mitä reissu sillä kustantaisi ja hinta oli 40.000.  Taksikuski tipautti hinnan 60.000 rahaan, joten otettiin se.  Se nyt oli kuitekin valmiina paikalla, eikä näin jouduttu odottamaan Grabin kyytiä sitä 2-3 minuuttia :) Oli näet kiire. Junamatkalla oltiin aikamme iloksi juotu pari pulloa Hanoi Vodkaa, niin jotenkin tanssijalka vipasi.
Pullot on pieniä ja Vodka aika laimeaa, joten oikein mukava nautiskelujuoma.  

Kamat hotelliin joka sijaisti muutaman kadun päässä paikallisesti Walking Streetistä. Oli siinä pääpyörällä. Aika tolkuton ja rouhea meno. On yökerhoa, baaria, ruokapaikkaa, hierontapaikkoja. ja krääsäkaupustelijoita. Ja ihmisiä. yksi normaali levyinen katu on niin täyteen ahdettu väkeä että paikoitellen kyllä ahdistaa. yöaikaan katu on kävelykatu, mutta siitä huolimatta saattaa vastaan tulla vaikka parikin turistibussia ja iso määrä mopoja.
Pakokauhun paratiisi.
Kävelykadun tunnelmaa normaalina arki-iltana.

Ei sitä liikennettä pysty kuviin vangitsemaan. Se on oikeasti kaoottisempi kun osaa kuvitella.

Liikenne on kyllä muutenkin aivan hurja. Aivan sama että onko liikennevalot minkä värinen, niin liikennevirta on jatkuva. JA suunta mikä tahansa.  Skootteri voi yllättää jalankulkijan ihan mistä päin vaan, vaikka menisit jalkakäytävällä.

Paras tapa, tokkopa turvallisin, on vaan mennä tasaista tahtia ja katse tiukasti eteenpäin.  Jos vilkuilee liikaa sivuille, niin kyllä se vähän alkaa pelottamaan.

Kolme yötä Saigonissa meni nopeasti. Eka ehtoo hipatessa, toinen päivä sitten aika kalpeana oloja potien ja kolmantena päivänä sitten kävelyretki chinatowniin markkinoille. Siihen yhdistettynä aamukävely postitoimistolle, niin varmaan 15 kilometria kävelyä yhdelle päivälle. Ja lämpöä varmasti se reilu 30.




Saigon on mukavan rouhea kaupunki. Jotain tuhmaa ja vallatonta. Äärettömät erot ihmisten välillä - siis köyhyys versus hienot lasiseinäiset pilvenpiirtäjät.  Kontastien kaupunki. Päivällä bisneskeskus. Illalla toisenlaisen bisneksen paratiisi.

Jos sinne vielä joskus menen uudelleen, niin hotelliksi ottaisin sellaisen missä olisi kattoterassi ja uima-allas. Se olisi varmasti oiva paikka paeta muuten niin meluisaa kylää. Kuumimman ajan olisi altaalla ja illan tullen sitten jalkautuisi kylille kiertelemään.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Vietnam Hintoja

Nyt kun reilu pari viikkoa on ollut tällä Vietnamin puolella on jonkinlainen käsitys hinnoista muodostunut.

- Pitsa. Kallis ja yleensä ei omaan makuuni. Eli hinta on helposti 7-8 euroa. Joku liian Aasialainen vivahde niissä on ollut, eikä näin olle toimi mulla.

- Riisi ja Kana/liha sörsseli irtoaa parilla eurolla. Tää on hyvä valinta jos ei muuten tiiä mitä haluaisi.

- Nuudelikeitto kanalla/lihalla irtoaa myöskin parilla eurolla. Niin kuin muutkin perinteiset sopat. Sopat on ollut ihan hyviä vaihtoehtoja siinä vaiheessa kun riisi alkaa tökkimään.

- Hamppari. 5-6 euroa alkaen. Muutaman olen syönyt. Vähän sama kun pitsan kanssa. Ei omaan makuuni.

- Olut. Olutta saa paikasta riippuen alkaen 30 senttiä pullo. Pääsääntöisesti omaan makuuni. Muutaman olen juonut.

- Virvokkeita saa alle eurolla.

- Majoitus. Hostelleissa en ole ollut, mutta mitä hintoja on selannut niin dormista ei sänky paljoa maksa. Vaatimattoman hotellihuoneen yhdelle saa noin 12-13 eurolla. Pieni huone, ei välttämättä edes ikkunaa. Pääsääntöisesti ovat olleet kyllä siistejä, toki elämisen jälkiä näkyy. Yksin tällaisessä kyllä majoittuu oikein komeasti. (Matkan varrella ostin purkin raidia. Saa ylimääräiset huonekaverit ainakin isommilta osin tapettua.)

- Parillakympillä saa sitten jo vähän kivemman huoneen, mahdollisesti jopa ikkunalla :) Sellaista kyllä suosittelen jos pidemmän aikaa on parkissa, tai haluaa majottua kaverin kanssa samaan huoneeseen.
- Toisaalta tällainen ikkunaton huone missä nyt olen, on äärimmäisen hyvä sen takia, että ulkoa ei kuulu mitään ääniä eikä aamun aurinko herätä. Olen nukkunut täällä melkeinpä reissun parhaat unet.

- Junamatkat. On tarjolla ykkös- ja kakkosluokkaa. Hintaero on muutaman euron. Seuraava siirtymä on Nha Trangista Saigoniin, noin 8 tuntia. Ykkösluokassa lippu maksaa palvelumaksuineen noin 10-11 euroa.

- Retket. Järjestetyt retket ovat mielestäni suhteettoman kalliita maan yleiseen hintatasoon nähden. Toki ne muutama mihin olen osallistunut, on ollut hyvin järjestettyjä eikä itse ole tarvinnut murehtia mistään. 

Reissussa kyllä saa rahaa kulumaan jos haluaa. Mutta myös järkevillä valinnoilla on mahdollisuus pitää budjetti jossain raamissa. Syökö joka päivä ulkona 1-2-3 kertaa, vai tyytyykö esim aamupalan osalta omatoimiseen sämpylä, kahvi jugurtti systeemiin. Pieniä säästöjä, mutta pitkässä reissussa alkaa vaikuttamaan.

Minulla on reissua kuukausi jäljellä. Kotiin pitää mennä velvollisuuksia hoitelemaan siten, että 8.4. olisi tarkoitus olla Suomessa. Alkujaan olin haaveillut paluusta lähempänä toukokuuta, mutta näin mennään.



lauantai 9. maaliskuuta 2019

Hoi An ja hintatietoja

Vietnamin kauniimmaksi kaupungiksi monessakin eri matkablogissa kehuttu Hoi An tarjosi pieniä sympaattisia taloja sekä kapeita katuja niiden talojen välissä. Kuulostaa hienolle. Totuus oli sitten se, että niillä kapeilla kaduilla tallasi lukematon määrä kiinalaisia sekä venäläisiä turisteja. Pienet sympaattiset talot oli näin ollen joko ravintoloita tai krääsäkauppoja.

Muutamana iltana kävin kaupungilla kääntymässä, mutta muuten vietin aikaani enimmäkseen hotellin uima-altaalla.

Turistipalvelut kyllä toimivat oikein hyvin. Hoi Anista piti päästä DaNangiin noin 30 kilsan päähän juna-asemalle. Vaihtoehtoja paikallisbussi joka ei maksaisi montaakaan euroa tai sitten laiskan turistin privaattitaksi, hintaan 12 euroa. No koska olen mukavuudenhaluinen ja toistaiseksi vielä lompakossa muutama euro rahaa niin taksilla juna-asemalle.

Junaliput muuten on tullut tilattua netistä baolau.com palvelun kautta. Homma on toiminut sujuvasti. Ei toistaiseksi mitään ongelmia. Junat on ollut about ajoissa ja ne ovat olleen varsin siistejä. Jopa junan vessat on ollut pääsääntöisesti käyttökelposia.

Jos on mahdollisuus valita, niin mielummin juna kun bussi; junassa on yleensä vessoja jotka toimii ja tämän lisäksi on mahdollisuus jaloitella aina kun siltä tuntuu.

Tajusin juuri että en juurikaan napsinut valokuvia tuolla Hoi Anissa. Jotenkin ei napannut. Ehkä seuraavassa kohteessa sitten, joka on Nha Trang. Ilmeisesti oikein perinteinen rantakohde. Hyvä! Roppani kaipaa paria päivää hiekkarantaa.




keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Havointoja Dong Hoista

Kyseessä on pieni kaupunki rannikolla, 10 tunnin junamatkan päässä Hanoista ja Ho Chi Minhiin on junalla matkaa vielä joku 18 tuntia. Eli pituutta tällä maalla piisaa. 

Dong Hoi raukean oloinen, noin 100.000 hengen kaupunki. Teillä ei erityisemmin ollut ruuhaa ja muutenkin oli sellainen seisahtanut meininki. Ehkä reissumme on sen verran varsinaisen turistisesongin ulkopuolella että paikalliset vetävät happea.

Mutta otettiin tässä parin yön stoppi. Sai levättyä matkustamisen väsyjä pois. 

Kävin muutamaan otteeseen kylillä kävelyllä ja kyllä mä jotenkin tykkään näistä ihmisistä. Lähestulkoon jokainen hymyilee ja tervehtii Hello. Meikäläisen parta on jonkinlainen ihmetys koska moni myös sitä ihailee, ihmettelee tai oudoksuu.

Ehkä paras kohtaaminen tapahtui kun olin pienemmällä sivukujalla kävelyllä. Koulupoika, ehkä joku 8-10 vuotias, oli kävelemässä eri suuntaan kunnes näkee mut. Muuttaa äkisti suuntaa ja lähtee kävelemään meikäläisen kanssa.  Kovasti siinä yritetään englanniksi keskustella muutaman korttelin verran, kunnes poika jatkaa matkaa takaisin omaan suuntaansa. Toivotamme hyvät jatkot toisillemme.

Bye Bye, hymy ja heilutus.





Hanoista Dong Hoihin. Pitkä maa.

Äkkiseltään luulee, että tää mikäs tässä. Junassa istuessa. Mutta kun tajuat, että matka kestää kymmenen tuntia, alkaa hymy hyytymään. Varsinkin kun takana oli edellisen yön yöbussimatka, useamman tunnin odottelu ja siihen päälle tämä juna, niin alkaa olemaan hanuri koetuksella.  On Muuten Vietnam pitkä maa, en ole ikinä ajatellut. Nyt vaan tajusin. 

Juna lähti ajoissa ja oli siisti. Vessassakin pystyi käymään, pienellä varauksella ja omilla papereilla. Junassa oli kuumavesiautomaatti, eli jos olisi ollut fiksu ja ottanut omat nuudelit mukaan, niin olisi voinut itsensä ruokkia. Toki junassa meni tarjoiluvaunuja, mutta rehellisyyden nimissä ruoka oli siten esillä ja tarjoiltiin siihen tyyliin että en uskaltanut syödä. Jotenkin hygieeniataso arvelutti. Mutta paikalliset kyllä söi, ihan hyvillä mielin. Onneksi kaupasta oli ostettu muutama banaani ja keksiä evääksi. Niiden avulla sitten sinnittelin. 

Meidän edessä istui pieni tyttö vanhempiensa kanssa, hän kurkki sieltä penkkien välistä uteliaana ja ujona. Jossain vaiheessa matkaa rohkaistu sanomaan "hello" ja siihen kun vastatiin, niin helloa sitten toiseltiin usempia tunti tasasin väliajoin. Tyttö myös rohkaistu ottamaan kädestä kiinni ja osoittelemaan ohi kiitävää maisemaa.  Kovin oli seurallinen tyttö kun alkujännitys karisi, siitäkin huolimatta että yhteistä kieltä ei ollut. Mutta hello, hymy ja heilutus, niin sillä pääsee pitkälle. 

Viereisellä penkillä istui keski-ikäinen mies. Hänellä oli joku oma viinapullo ja kovasti yritti meillekin drinkkiä tarjota. Kohteliaasti oli pakko kieltäytyä. Ihan kun et tiedä mitä siellä vanhassa, kuluneessa kokispuollossa on, niin paree jättää väliin.

Junailu Vietnamissa kiva kokemus. Ihmiset hymyileviä ja uteliaita. Helloa sanovat vaikka muuta ei sitten osaisikaan. 



Hello, Hymy ja heilutus.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Retki Hanoista Sapaan.

Sapa on Hanoista pohjoiseen, noin viiden tunnin bussimatkan verran.  Sapa on suosittu vaelluskohde. Tännekin saa monenlaisia matkoja. Eli yhden tai useamman yön vaihtoehtoja, jotka sitten pitävät sisällään erilaisia vaelluksia.

Meilllä pakettiin kuului yöbussi Hanoi - Sapa - Hanoi, yöpyminen hotellissa, ruuat ja kaksi eri ohjattua kävelylenkkiä.

Lähtö Hanoista oli illalla kello 22.00. Eli täpötäysi yöbussi. Mä kyllä tykkään nukkua autossa, mutta en ehkä tällaisessa. Ilma oli aika tunkkainen ja nukkuma-asento hanurista. Sitten ekan puolen tunnin jälkeen taisi bussin toiletti olla tukossa, koska tuoksut oli sen mukaiset.

Uni tuli jossain vaiheessa. Perillä Sapassa oltiin joskus viiden-kuuden aikaan. Matkaa varatessa meille kerrottiin, että bussiin saa jäädä nukkumaan seitsemään asti, jolloin noutaja saapuu. Noh, aikalailla heti saavuttua kuski häätää kaikki pois bussista. Siinä sitten tunnin verran ollaan ulkona ja odotellaan että kyyti tulee. Aika vilpoista, mutta ainakin raikasta ilmaa, verrattuna bussin sisäilmaan.

Vähän seitsemän jälkeen tulee taksi joka kuskaa meidät hotellille. Oon ihan liekeissä, että pääsee suihkuun. Mutta ei, meidät ohjataan aamupalalle ja sen jälkeen odottelemaan aulaan. Ysiltä alkaa ensimmäinen kävelyretki jonka kesto on "vaatimaton" neljä-viisi tuntia.


Opas on nuori nainen jonka perässä sitten lähdetään tallaamaan. Ensimmäisestä kurvista meidän seuraamme lyöttäytyy paikallisia naisia noin 5-6 kappaletta jotka kovasti yrittävät tehdä tuttavuutta meidän kanssa.  Naiset lähtevät kulkemaan kanssamme. Ensimmäinen tunti mennään aika vaikeakulkuista reittiä ja itsellä iskee välillä kyllä jo epätoivo, kun mietin että tätäkö tämä on koko ajan. Kapeita polkuja, mutaa, jyrkkiä laskuja ja liukkaita kiviä.  Mutta ei auta valittaa, mukana mennään. Varsinkin kun osa näistä mukana olevista naisista on selkeästi jo mummo-iässä ja he pistelevät menemään sellaista vauhtia että hirvittää. Ovat tainneet ennenkin kävellä saman reitin.

Viljelypeltoa rinteillä

Keli "vaelluksen" tai kävelyn aikana vaihteli runsaasti. Silloin kun aurinko sattui sumun läpi paistamaan, pukkasi heti hiki pintaan. Sitten kun aurinko meni sumun tai pilven taakse oli taas vilpoista. Itsellä oli verkkarit ja huppari. Kerrankin oli onnistunut pukeutuminen.

Reitti kulki muutaman kylän läpi, joissa oli mahdollisuus ostaa vettä ja kaljaa ja jotain pientä naposteltavaa. Kylien kohdalla oli myös muksuja myymässä jos jonkinlaista krääsää.

Reissun loppupuolella pysähtyttiin pieneen kylään lounaalle. Saman tien kun istuttiin pöytään, nämä mukana kulkeneet mummelit ja naiset kaivoivat selkäkoreistaan käsitöitä näytille ja kova myyntityö alkoi.  Oli lompakkoa, kaulapussukkaa, huivia ja vaikka mitä.  Myyntityö rauhoittui vasta siinä vaiheessa kun ruoka tuli pöytään.

Opas ja myyntimummot. 
Lounaan jälkeen vielä reilu tunnin kävely ja sen jälkeen kuljetus takaisin hotelliin. Ihan kiva ja ehkä yllättävän rankka kävelyreissu. Maisemat ei meikäläiseen erityisemmin iskeneet. Joku varmasti tykkää enemmän.  Mutta hotellilla sitten huoneeseen, illallinen ja aika nopesti tämän jälkeen oli vintti pimeenä. Edellinen yö yöbussissa ja sen päälle reipas ulkoilu. Toimi hyvin unilääkkeenä.

Aamulla oli aamupalan jälkeen kävelyretki Catcat nimiseen kylään. Itse jätin sen väliin. Jäin nukkumaan. Huoneen luovutus kello 11:30 ja yöbussi lähtee takasin Hanoihin taas klo 22:00. Eli muutaman tunnin odottelu aikaa eri tavoin tappaen; eli lounas, dallailua, notkumista ja illallinen. Sitten päästiin matkaan. Ihana yöbussimatka edessä.

Mä vähän jännitän aina tollaisia uusia juttuja, kuten just yöbussi. Mut nyt kun jo tiesi mitä on tulossa, niin oli paljon helpompaa. Aika pian bussin lähdettyä matkaan oon tipahtanut. Kerran oon katsonut kelloa yhden maissa ja sitten oonkin herännyt kun ollaan saavuttu Hanoihin. Eli kolmen-neljän maissa aamuyöllä.

Yllättävää miten iso kaupunki on kuollut tuohon aikaan yöstä.